70-vuotiaan Timo ”Timppa” Mäkelän ura on hämmästyttävä. Hän aloitti levyjen kansikuvilla ja muilla kuvituksilla, mutta löysi pian pila- ja sarjakuvan. Molempia on syntynyt nelisen vuosikymmentä.
Timpan tarina on myös suomalaisen sarjakuvataiteen tarina. Samaan tahtiin kuin suomalainen sarjakuvailmaisu on edennyt kohti pidempiä ja kunnianhimoisempia tarinoita, myös Timppa on laajentanut ilmaisuaan.
Timo Mäkelän juhlakirja porautuu Timpan keskeisiin teemoihin kuten taiteilijuuteen ja Helsingin historiaan. Samalla se korostaa kädentyön merkitystä. Vuonna 1951 syntynyt hauholaispoika muutti 17-vuotiaana Hämeestä Helsinkiin Taideteolliseen oppilaitokseen. Silloin saadut opit kantavat yhä ja näkyvät viivassa, joka elää ja hengittää. Timppa tarkentaa katseensa taloihin, puihin ja ihmisen erityispiirteisiin, seuraa kätensä lisäksi maailmaa.
Lopputuloksena on syntynyt hyvin erilaisia ja vaikuttavia sarjakuvateoksia. 1980-90-luvuilla julkaistu sanomalehtisarjakuva Häjyt pelkistää pohjalaisen mielenmaiseman mustaan ja valkoiseen, huumorista tinkimättä. Kolmiodraamaa Vaaleanpunaista pilveä (2001) markkinoitiin aikoinaan Suomen ensimmäisenä sarjakuvaromaanina. Rooma-sarjakuvakirjan (2004) lyhyissä tarinoissa näkyivät Timpan tiivistäjän ja tunnelmoijan taidot.
Uran edellinen huippuvuosi oli 2018, jolloin Timpalta ilmestyi sarjakuvakirja niin omasta lapsuudestaan (Lapsen kengissä) kuin Helsingin kuvaajasta Signe Branderista (Neiti Brander). Molemmissa näkyy herkkyys katoavia aikoja kohtaan.
Timo Mäkelän juhlakirja sisältää toistasataa sivua taiteilijan itsensä valitsemia sarjakuvatarinoita ja -strippejä uran varrelta. Mukana on myös harvinaisia kuvanäytteitä.
Vesa Anttonen (s. 1955) on toimittaja ja kustannustoimittaja, joka on seuraillut Timo Mäkelän työtä vuodesta 1987.
Ville Hänninen (s. 1976) on sarjakuviin erikoistunut kriitikko ja tietokirjailija, joka hämmästeli lapsena Timpan karikatyyrejä Ilta-Sanomissa.
